Luru tuli meille vuonna 2008, tyttönen on asunut 3 vuotta sisällä mutta tänne kun muutettii niin neiti sopeutu ulkokissaksi parissa viikossa. Nyt ei muuta tekiskää kun olis ulkona ja söis, söis, söis ja nukkuis ja söis. Tietenki naama on ollu välillä hurjan näkönen kun muutettii tänne naapurin kissojen reviirille, mut nyt on jonkunlainen sopu syntynyt. Syksyllä Lurun häntää purtiin niin että viikkoa myöhemmin tulehtu pahasti. Onneks on niin pönttö kissa että ottaa lääkkeet hyvin, tietty kun on niin ahne, että syö melkein mitä vaan. Nytteki huutaa ulos.
Lilli onkin sitten se meidän perheen hienohelma. Tuli kesällä 2009 asustelemaan maalta kerrostaloon luovutusikäisenä myös. Sisäkissa siitä tuli kertaheitolla, eikä ulkokissaa saa enää tekemälläkään vaikka ollaa sitä koitettukki, millo valjaissa, millo vapaana ja laitettu vaan ulko-ovi kii. Ei, niin ei! Pentuna Lillille tuli suolitukos ja meni tosi huonoo kuntoo, mut selvittii eläinlääkärireissulla ja sitte matolääkkeet aiheutti vähä kuolaamista, mut ei suurempia. Viime kesänä neiti joutu olee kauemmin ulkona ja lähtiki sitte kattelee ympäristöä. Eikä sitte illalla kuulunu mitää ja lähtii huhuilemaa sitä ja pieni miu kuului naapuritontilta ja sieltä sitte raukka haettii sisälle, ja kissan naama oliki sitte hurjan näkönen, oli saanu joltain tassusta oikein kunnolla.
Puoleen vuoteen ei Lilli ulos suostunu menee, ennenku sit tuli eka lumisade ja piha-allas meni jäähän. Vein Lillin valjaissa ulos, kierreltii pihaa ja pitihän sinne altaalle mennä ja jään päälle, mutta kun ei se jää kestä ku on vaan joitain millejä paksu. Sinne humpsahti ja täyttä vauhtia sisälle. Ei ole taas ulos suostunu menemää ennen ku ehkä sit kesällä.
Näistä varmasti kuullaan vielä.
-Laura-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti